Alison Steadman

Alison Steadman vuonna 2006.

Alison Steadman (s. 26. elokuuta 1946 Liverpool) on brittiläinen näyttelijä. Hän on näytellyt vuodesta 1969 alkaen niin teatterissa, elokuvissa kuin televisiotuotannoissakin. Hän oli vuosina 1973–2001 naimisissa ohjaaja Mike Leigh’n kanssa ja on esiintynyt monissa Leigh’n ohjauksissa.[1] Hänen erikoisalaansa ovat päällekäyvät, vahvat ja epämiellyttävät naishahmot[2].

Steadman debytoi näyttelijänä vuonna 1969 Lincolnin kaupungin Theatre Royalissa, jossa hänen ensimmäisiin rooleihinsa kuului Hamletin Ofelia. 1970-luvulla hän näytteli lontoolaisteattereissa Theatre Upstairs, Bush Theatre, Shaw Theatre ja Hampstead Theatre Club sekä teki vierailuja muihin teattereihin eri puolilla Britanniaa.[1] Mike Leigh’n Hampstead Theatreen ohjaamassa Abigail’s Party -tragikomediassa Steadman esitti pääosaa, rasittavan nousukasmaista kutsujen emäntää Beverlyä. Näytelmä sovitettiin 1977 BBC:n televisionäytelmäksi Pienet hauskat illanvietot, jonka tv-asiantuntijat äänestivät vuonna 2000 kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittitelevision ohjelmaksi[3].

Vuonna 1987 Steadman oli Bafta-ehdokkaana televisiosarjasta Laulava salapoliisi. Vuonna 1990 Steadman sai yhdysvaltalaisen National Society of Film Critics -järjestön palkinnon roolistaan Mike Leigh’n elokuvassa Elämä on ihanaa. Vuonna 1992 hänelle myönnettiin Olivier-palkinto roolistaan näytelmässä The Rise and Fall of Little Voice. Vuonna 2000 Steadman sai Brittiläisen imperiumin upseerin (OBE) arvonimen.

Elokuva- ja televisiorooleja

Lähteet: [4][2]

  • Nuts in May (Mike Leigh, 1976) – Candice Marie
  • Pienet hauskat illanvietot (Abigail’s Party, Mike Leigh, 1977) – Beverly
  • Koululaisrakkautta (P'tang, Yang, Kipperbang, Michael Apted, 1982) – neiti Land
  • Taistelu huomisesta (Champions, John Irvin, 1983) – Mary Hussey
  • Number One – voittaja (Les Blair, 1984) – Doreen
  • Miten niin myöhässä (Clockwise, Christopher Morahan, 1986) – Gwenda Stimpson
  • Lyhyttä ja kiharaa (Short and Curlies, Mike Leigh, 1987) – Betty
  • Laulava salapoliisi (The Singing Detective, 1987) – Marlow’n äiti / Lili
  • Myrskyisä maanantai (Stormy Monday, Mike Figgis, 1988) – pormestari
  • Tapaus Wilt (Wilt, Michael Tuchner, 1989) – Eva Wilt
  • Elämä on ihanaa (Life Is Sweet, Mike Leigh, 1990) – Wendy
  • Topsy-Turvy – mullin mallin (Topsy-Turvy, Mike Leigh, 1999) – Madame Leon
  • Peter Sellersin elämä (The Life and Death of Peter Sellers, 2004) – elokuvaroolittaja
  • Hokkus Pokkus Mikko Mallikas (Hocus Pocus, Alfie Atkins, Torill Kove, 2013) – Singoalla (ääni)

Lähteet

  1. ↑ a b Alison Steadman Biography (1946-) Film Reference -sivusto. 2014. Advameg, Inc.. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b Alison Steadman Pride and Prejudice. 1995. Arkistoitu 16.7.2007. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi) (Internet Archive)
  3. ↑ Just don't tell the Major, Fawlty is our favourite 2000. Birmingham Post & Mail Ltd, Gale, Cengage Learning. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Alison Steadman Elonetissä.

Aiheesta muualla

  • Alison Steadman Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Tšekki
  • Korea
  • Alankomaat
  • Puola
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Elonet
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alison Steadman