Anestesia-aineet
Anestesia-aineet eli anesteetit ovat lääkkeitä, joita käytetään potilaan rauhoittamiseen (sedatoimiseen) toimenpiteen tai tehohoidon yhteydessä. Yleisanestesian yhteydessä anestesia-aineilla saadaan aikaan anestesiainduktio eli nukahtaminen ja anestesian ylläpito.
Suonensisäisesti annosteltavat anestesia-aineet
Suonensisäisesti annosteltavia anestesia-aineita (laskimoanesteetteja) käytetään tavallisesti (kevyeen) rauhoittamiseen toimenpiteiden yhteydessä, tehohoitosedaatioon, anestesiainduktioon, lyhyeen nukutukseen ja pitkittyneen epileptisen kohtauksen katkaisuun.[1]
- fensyklidiini
- ketamiini
- propofoli
- midatsolaami
- tiopentaali
- petidiini
- metoheksitaali
- metioturiaatti
Anestesiakaasut
Anestesiakaasut annostellaan hengityksen kautta joko maskilla tai intuboidun potilaan intubaatioputkeen erityisen anestesialaitteiston kautta seoksena hapen kanssa, ja usein seoksessa on lisänä ilokaasu. Anestesiakaasuilla ylläpidetään yleisanestesiaa. Ilokaasu tehostaa anestesiakaasujen vaikutusta.[2] Inhalaationa annetun nukutusaineen lisänä tarvitaan usein lihasrelaksantteja eli herpauttajia, jotka lamauttavat sileitä lihasryhmiä. Näitä aineita tarvitaan leikkauksen suorittamista varten, varsinkin jos sisäelimiä pitää leikata.[3]
- Halotaani, Fluothane, Halothane, Anestan
- Enfluraani, Efrane[4]
- Isofluraani
- Sevofluraani
- Desfluraani
- Metoksifluraani, Penthrane[5]
Lähteet
- Halldin, Matts: Nukutus ja puudutus. Wsoy/SHKS, Helsinki/Porvoo 1971. Ei isbn-tunnusta. Alkuteos ruotsiksi: Narkos och bedövning.
- Rosenberg, Per & Takkunen, Olli (toim.): Anestesiaopas, Duodecim, 1993, Helsinki/Vammala, Vammalan Kirjapaino Oy. ISBN 951-8917-37-X.
- Neuvonen et al. Kliininen farmakologia ja lääkehoito. 2002
Viitteet
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anestesia-aineet.
- Anestesian historiaa ennen 1900-luvun alkua (Arkistoitu – Internet Archive) Arno Forsius, 2005.
