Dai Nippon Butokukai

Dai Nippon Butokukai oli ensimmäinen kansallinen japanilainen budojärjestö. Se perustettiin 1895 Kiotossa tarkoituksena edustaa ja edistää kaikkia japanilaisia klassisia kamppailutaitoja. Dai Nippon Butokukain päämajaksi ja japanilaisten kamppailulajien pääharjoittelupaikaksi perustettiin 1899 Butokudenin harjoitteluhalli.^[1] Ensimmäiseksi kendon pääopettajaksi valittiin Hokushin itto-ryū -kenjutsun mestari Naito Takaharu. Judon pääopettajaksi valittiin maineikas judoka Isogai Hajime.

Yhtenäisen miekka-katasarjan luominen

Butokukai keräsi vuonna 1906 teknisen raadin luodakseen Japanin kendolle kansallisen standardi-katasarjan yhtenäistäkseen harjoittelukäytäntöjä koko maassa. Tällöin syntyi kolmen katan sarja: jodan (ten), chudan (chi) ja gedan (jin). Katasarja sai kuitenkin osakseen paljon arvostelua Butokukaissa. Kun kävi ilmeiseksi, että kenjutsu otettaisiin mukaan Japanin kansalliseen liikuntakoulutukseen 1911, sai muutostarve ilmaa siipiensä alle ja uusi komitea muodostettiin viidestä miekkamestarista (kenjutsu): Negishi Shingoro, Tsuji Shimpei, Naito Takaharu, Monna Tadashi ja Takano Sasaburo.^[2] Komitea loi Dai Nippon Teikoku Kendo -katan, joka sai lukuisien eri kehitysversioiden jälkeen lopullisen muotonsa vuonna 1912 sisältäen kaikkiaan 10 tekniikkaa pitkää miekkaa vastaan, 7 pitkälle miekalle otachi ja 3 lyhyelle miekalle kodachi. Pariin otteeseen uudelleen nimettynä ja joidenkin muutoksien jälkeen on tuolloin luotu katasarja pohjana nykyiselle Japanin kendoliiton ZNKR kendō no katalle.^[3]

Butokukain johtajat tavoittelivat kendoa ja judoa osaksi japanilaista liikuntakasvatusta heidän uudelleenrakennetussa koulujärjestelmässään ja he muokkasivatkin lajeja aktiivisesti standardisoimalla tekniikoita, kata-sarjoja sekä kilpailu- ja graduointikäytäntöjä tämän tavoitteen saavuttaakseen.^[1] Vuonna 1911 syntyi Dai Nippon Butokukai Bujutsu Semmon Gakko eli Suuri japanilainen taistelutaitokoulu. Tällöin Japanin opetusministeriö reagoi yhä kasvaneeseen kendon ja judon liikunnalliseen harrastukseen määräämällä, että jokaisen miespuolisen opiskelijan on harjoiteltava jompaakumpaa lajia liikunnanopetuksessa. Tällöin Japanin viranomaiset virallistivat budoharjoittelun osaksi koululaitoksen opetussuunnitelmaa.

Dai Nippon Butokukai toisen maailmansodan aikana

Sodan aikanakin Dai Nippon Butokukaissa oli miljoonia jäseniä (3 178 000 jäsentä maaliskuussa 1941^[4]). Sodan aikana viisi japanilaista ministeriötä (sisä-, opetus- ja sosiaaliministeriö sekä armeija ja laivasto) ohjasi Dai Nippon Butokukain toimintaa^[4]).

Butokukai toisen maailmansodan jälkeen

Maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain miehitetyn Japanin valvontaelin SCAP kielsi Dai Nippon Butokukain toiminnan militaristisena.^[5] Panna pyörrettiin vasta Korean sodan alettua 1950. Botukuden avattiin uudelleen vuonna 1952

Lähteet

↑ ^a ^b Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivu 35. Weatherhill, 1974
↑ Kendo World; Alex Bennett, The History of Modern Kendo, sivu 12. Vol 3. N:o1., 2002
↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivu 111. Weatherhill, 1974
↑ ^a ^b Kendo World; Alex Bennett, The History of Modern Kendo, sivu 13. Vol 3. N:o1., 2002
↑ Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivut 47-50. Weatherhill, 1974

Aiheesta muualla

Dai Nippon Butokukain kotisivut

Kirjallisuutta

Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
Bennett Alex: A Brief Synopsis of the History of Modern Kendo. Kendo World, 2004, nro Vol 3. n:o 1., s. sivut 6-15. ISSN 1175-8872

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.