Der Blaue Reiter
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Der Blaue Reiter (suom. sininen ratsastaja) oli saksalaisten ekspressionististen taiteilijoiden ryhmä. Sen perustivat Franz Marc ja Wassily Kandinsky 1911 sen jälkeen kun he irtautuivat Kandinskyn 1909 perustamasta ryhmästä Die neue Künstlervereinigung. Ryhmän nimi juontuu Kandinskyn saman nimisestä maalauksesta ja hänen ja Marcin 1909 julkaisemasta kalenterista.[1] Kandinskyn intohimona oli sininen väri ja Marc oli kiinnostunut hevosista. Ryhmässä oli mukana myös August Macke.
Ryhmän taide oli jo kehittymässä abstraktimmaksi, kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja katkaisi ryhmän toiminnan.[1]
Ryhmä piti merkittävimmät näyttelynsä Münchenissä 1912 ja 1913, joihin osallistui myös muita kuin saksalaisia taiteilijoita, muun muassa Robert Delaunay, Vladimir ja David Burljuk, säveltäjä Arnold Schönberg, Georges Braque, Lyonel Feininger, Roger de la Fresnaye, Kazimir Malevitš, Pablo Picasso, Henri Rousseau ja Maurice de Vlaminck. Eräs osallistujista oli Paul Klee.
Ryhmän julkaisu oli nimeltään Der Blaue Reiter Almanach. Venäläinen muusikko ja säveltäjä Thomas de Hartmann, kirjoitti julkaisuun vuonna 1912 artikkelin ‘On Anarchy in Music.’ Ryhmän ohjelma perustui:
- primitivismiin, käsitteellisesti älyllisenä mutta vaistonvaraisesti sovellettuna
- lasten taiteen soveltamiseen inspiraation lähteenä
- abstrakteihin muotoihin
- viivan ja värin symbolisiin ja psykologisiin ominaisuuksiin
Ryhmän hajotti vuonna 1914 ensimmäinen maailmansota, jossa Franz Marc ja August Macke kuolivat rintamalla. Kandinsky muutti Neuvostoliittoon, mutta palasi vuonna 1921 opettamaan Bauhausiin.
Blaue Reitereita
-
Franz Marc: Sininen hevonen I, 1911. -
Franz Marc, Punainen ja sininen hevonen, 1912. -
August Macke: Viljapellolla, 1907. -
August Macke: Taiteilijan vaimon muotokuva, 1909. -
Franz Marc: Kettuja, 1913–1914. -
Franz Marc: Lampaita, 1912. -
Vladimir Burljuk: Velimir Hlebnikov, 1913.
Lähteet
- ↑ a b "Der Blaue Reiter". Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 1302. Helsinki: Otava 1965.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Der Blaue Reiter Wikimedia Commonsissa
- Der Blaue Reiter (saksaksi)
- Der Blaue Reiter, Artcyclopediassa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
