Drevljaanit

Drevljaanit (ven. Древляне) olivat 500–1100-luvuilla jaa. Polesiassa ja Dneprin yläjuoksun oikeapuoleisella maa-alueella Pripetin valuma-alueen eteläosissa, Pripetin sivuhaara Horunin ja sen sivujoen Slutšin ja (nykyään Kiovan tekoaltaaseen laskevan) Teterivin seuduilla elänyt itäslaavilainen heimoyhteisö. Drevljaaniten pääkaupunki oli Iskorosten (Korosten).^[1] Viimeisen kerran drevljaanit mainittiin kronikassa vuonna 1136, jolloin ruhtinas Jaropolk lahjoitti maat Kiovan kirkolle.^lähde? Heidän pohjoisia naapureitaan olivat dregovitšit.

Heimon nimi drevljaani tulee slaavilaisesta sanasta древо taiдерево (drevo tai derevo), joka tarkoitti puuta. Heimo asui yleensä tiheissä metsissä.^lähde?

Drevljaanit ovat jättäneet jälkeensä erilaisia arkeologisia jälkiä, kuten maatalojen pohjia, hautausmaita sekä vanhoja linnoitettuja kaupunkeja, kuten Vruchiy (nykyään Ovrutš), Gorodsk, joka on muinainen asutus lähellä Malynia. Se on ilmeisesti ollut drevljaanien ruhtinaan Malin asuinpaikkana. Drevljaanien pääkaupunki oli Iskorosten (nykyisen Ukrainan Korosten), jossa voi vieläkin nähdä muinaisen asutuksen jäänteitä. Iskorostenin hävittämisen jälkeen drevljaanit siirsivät pääkaupunkinsa Ovrutšiin.^[2] 900-luvun loppuun mennessä drevljaaneilla oli jo hyvin kehittynyt maa- ja käsityötalous.

Drevljaanit taistelivat pitkään Kiovan Rusiin liittämistä vastaan. Useiden kronikoiden mukaan aina Kyin, Štsekin, Horivin ja Lybedin (Nestorin kronikan kuvaamat Kiovan perustajasisarukset) ajoista lähtien drevljaaneilla oli oma ruhtinaskunta, joka kävi jatkuvia sotia polaanien kanssa. Novgorodin ruhtinas Oleg Viisas alisti drevljaanit vuonna 883, ja he rupesivat maksamaan veroja Kiovalle. Vuonna 907 drevljaanit osallistuivat Kiovan sotaretkelle Bysantin valtakuntaa vastaan.^lähde?

Olegin kuoleman jälkeen vuonna 912 drevljaanit lopettivat verojen maksun ruseille. Varjagien sotapäällikkö Sveneld pakotti heidät maksamaan veroja suoraan itselleen.

Suuriruhtinas Igor

Olegin seuraaja suuriruhtinas Igor otti verojen keruun taas Kiovan haltuun.

Igorin kuolema

Syksyllä 945 Igor lähti perimään veroja drevljanien heimolta, koska soturit olivat tyytymättömiä ylöspitoonsa. He kävivät perimässä verot drevljaanien heimolta. Paluumatkalla Igor käski soturijoukkoa jatkakamaan matkaa Kiovaan ja hän itse kävisi vielä pienen joukon kanssa perimässä sieltä lisäveroja. Drevljanit päättivät olla maksamatta lisäveroja. He tappoivat Igorin ja soturit sekä hautasivat heidät Iskorostenin luo. Tästä kimmastuneena ruhtinatar Olga kosti drevljaaneille. Hän kutsui ensin juonen avulla heimon vanhimmat kokoon ja tapatti heidät kaikki. Iskorosten poltettiin ja drevljaneille määrättiin raskaat verot.^lähde?

Igorin hauta

Ensimmäisen maailmansodan aikana Korostenin kaupungin lähellä oli rintama, jolla taisteli arkkitehti P. D. Baranovski. Hän näki kartassa maininnan Ruhtinas Igorin hauta. Hän meni sotilaiden kanssa tarkistamaan paikkaa ja löysi sieltä kolme metriä korkean hautakummun. Sotilaat kaivoivat kummun auki ja löysivät sieltä miekan, luurangon ja miekan jäännökset. Joku upseereista vei miekan mukanaan. Luurangon päällä oli pronssinen miekankahva, joka vietiin Moskovaan Valtion historialliseen museoon.^[3] Luuranko vietiin paikalliseen kirkkoon Korosteniin.

• 
  Ruhtinas Igorin teloitus. Fjodor Antonovitš Brunin pirros.
• 
  Ruhtinatar Olga menee ruhtinas Igorin ruumista katsomaan. Vasili Ivanovitš Surikovin maalaus, 1915.
• 
  Olgan kosto miehensä murhan jälkeen. Kuva Radzivillin kronikasta.

Katso myös

• Gardariki

Lähteet

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• FEHNER M. V. Miekan kahvanpää Korostenin lähellä olevasta hautakummusta // Sovetskaja arheologija. 1982. № 4.
• "Lounaiskolkan kaivauksia. Kaivaukset drevljaanien maassa" («Материалы для археологии России», № 11, СПб., 1893). (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

Aiheesta muualla

• Drevljane (Brockhaus–Jefron -tietosanakirjan (1890–1907) artikkeli verkossa) Entsiklopeditšeski slovar F. A. Brokgauza i I. A. Jefrona, 1890–1907. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)
• Drevljane (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) artikkelin verkkoversio) 1969–1978. dic.academic.ru. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)
• Drevljane (Russkaja istorija -verkkotietosanakirjan artikkelit aiheesta) dic.academic.ru. Viitattu 18.6.2014. (venäjäksi)