Ene Mihkelson
Ene Mihkelson (21. lokakuuta 1944 Imavere vald, Viljandimaa – 20. syyskuuta 2017[1]) oli virolainen kirjailija.[2]
Mihkelson opiskeli kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Hän työskenteli opettajana ja sen jälkeen tutkijana Viron kirjallisuuden museossa.
Literature
Mihkelson julkaisi ensimmäisen kirjallisen tuotteensa 1967. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi kuitenkin vasta 1978. Hänen isänsä vastusti 1900-luvun puolivälissä neuvostojoukkojen läsnäoloa maassa, minkä vuoksi Mihkelsonia ei hyväksytty.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Mihkelson julkaisi kymmenen runoantologiaa. Hänen runoissaan ei ole metriikkaa, rytmiä eikä loppusointuja, mutta niissä on yllättäviä inversioita. Ne tunnetaan intensiivisyydestään, allegorioistaan ja metafyysisistä aiheistaan.
Mihkelson julkaisi myös neljä romaania, kokoelman kritiikkiesseitä (Kirjanduse seletusi) ja novellikokoelman (Surma sünnipäev').
Mihkelsonin teoksissa on usein viittauksia hänen lapsuuteensa, jonka hän vietti piileskelyssä, Viron kansantarustoon ja Viron historiaan.
Hänelle myönnettiin vuonna 2006 Herder-palkinto.
Suomennetut teokset
- Ruttohauta. (Katkuhaud, 2007), romaani. Suomentanut Kaisu Lahikainen. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37949-3.
- Torni. (Torn, 2010), runokokoelma. Suomentanut Raija Hämäläinen. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-240-4.
Muita teoksia
Runokokoelmia
- Selle talve laused (1978)
- Ring ja nelinurk (1979)
- Algolekud (1980)
- Tuhased tiivad (1982)
- Igiliikuja (1985)
- Tulek on su saatus (1987)
- Elujoonis (1989)
- Võimalus õunast loobuda (1990)
- Hüüdja hääl. Luuletusi 1988–1991 (1993)
- Pidevus neelab üht nuga (1997)
- Kaalud ei kõnele: valitud luuletusi 1967–97 (2000)
- Uroboros, (2004)
Romaaneja
- Matsi põhi (1983)
- Kuju keset väljakut (1983)
- Korter (1985)
- Nime vaev (1994)
- Surma sünnipäev. Novelle ja laaste (1996)
- Ahasveeruse uni (2001)
Artikkeli- ja arvostelukokoelma
- Kirjanduse seletusi. Artikleid ja retsensioone 1973–1983 (1986)
Lähteet
|
Alkuperäinen artikkeli: en:Ene Mihkelson