Helge Halsti

Helge Olof Halsti[1] (vuoteen 1944 Hagman;[2] 29. kesäkuuta 1912 Porvoo – 5. elokuuta 1992 Lahti)[3] oli suomalainen poliitikko, sosiaalineuvos ja sotainvalidien järjestötoiminnan vaikuttaja. Hän toimi Suomen Kansanpuolueen (KP) viimeisenä ja Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) ensimmäisenä puoluesihteerinä.

Helge Halstin veli oli eversti Wolf Halsti.[4] Heidän vanhempansa olivat liikemies Hugo Hagman ja saksalainen Olga Jungclaus.[5][4] Halsti kävi koulunsa Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa ja suoritti vuonna 1931 Reserviupseerikoulun. Hän palveli talvisodan aikana autokomppaniassa Lapin rintamalla ja jäi sen jälkeen puolustusvoimien palvelukseen rajajääkärien komppanianpäälliköksi.[3] Halsti haavoittui Lapin sodan aikana lokakuussa 1944 astuttuaan Kemijärvellä saksalaisten miinaan, jolloin hän menetti vasemman kätensä, hänen vasen silmänsä sokeutui ja hänet määriteltiin 85-prosenttisesti työkyvyttömäksi.[4] Hän oli vielä muutaman vuoden puolustusvoimien palveluksessa,[3] ja toimi sen jälkeen kirjakauppiaana Lahdessa.[6] Jättäessään palveluksen Halsti oli sotilasarvoltaan kapteeni,[4] mutta sai myöhemmin reservissä majurin arvon.[3]

Halsti oli KP:n puoluesihteerinä vuosina 1960–1965 ja sen seuraajaksi perustetun LKP:n puoluesihteerinä vuosina 1965–1968.[3][7] Hän kuului Lahden kaupunginvaltuustoon vuosina 1955–1972 ja kaupunginhallitukseen 1970–1976 ja oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1968 vaaleissa.[3] Lisäksi Halsti oli KP:n ja sittemmin LKP:n julkaiseman Polttopiste-lehden päätoimittaja ja kuului LKP:n edustajana vaalilakikomiteaan, joka valmisteli vuoden 1969 puoluelain.[8] Hän osallistui K. J. Ståhlberg -säätiön perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana vuodesta 1985.[3]

Halsti oli Lahden sotainvalidipiirin puheenjohtaja vuodesta 1949 alkaen yhteensä 43 vuotta.[4] Hän kuului Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuustoon ja liittohallitukseen.[3] Lahden sotainvalidipiiri rakennutti Halstin johdolla juhannusjuhlistaan tunnetun huvittelukeskuksen Vääksyn Kanavaniemeen. Piiri tunnettiin myös muun muassa Suomen Neito -kauneuskilpailun järjestämisestä kahtena vuonna 1950-luvulla.[4]

Halstille myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna 1979.[3]

Lähteet

  1. ↑ Helge Olof Halstin kuolinilmoitus (tilaajille) Helsingin Sanomat 23.8.1992, s. 6, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023.
  2. ↑ Diverse (ruotsiksi) Östra Nyland 9.3.1944, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.4.2023.
  3. ↑ a b c d e f g h i Ina Ruokolainen: Sosiaalineuvos Helge Halsti: Sotilaasta puoluesihteeriksi (tilaajille) Helsingin Sanomat 13.8.1992. Viitattu 16.4.2023.
  4. ↑ a b c d e f Risto Halsti: ”Lapsena sotainvalidien Lahdessa”, Sotainvalidi 1/2022, s. 38–39. Lehden verkkoversio Viitattu 16.4.2023.
  5. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 177 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023.
  6. ↑ Kaupungit ja kauppalat: Lahdessa valitut (tilaajille) Helsingin Sanomat 7.10.1953, s. 10, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023.
  7. ↑ Helge Halsti.. (tilaajille) Helsingin Sanomat 7.5.1968, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 16.4.2023.
  8. ↑ Sami Markus Outinen: Puolueet juoniva itselleen lain – puoluelainsäädäntö poliittisen valmistelun alaisena 1967 – 1969, s. 18, 27 Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2000. Viitattu 16.4.2023.