Litiumbromidi
| Litiumbromidi | |
|---|---|
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7550-35-8 |
| PubChem CID | 82050 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | LiBr |
| Moolimassa | 86,841 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 547 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1 265 °C[2] |
| Tiheys | 3,464 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee hyvin veteen |
| Infobox OK | |
Litiumbromidi (LiBr) on litium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kemiallisessa synteesissä ja lämmönsiirtolaitteissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Huoneenlämpötilassa litiumbromidi on valkoista kiteistä ainetta, joka on hygroskooppista ja liukenee hyvin veteen. Kidevedettömän litiumbromidin lisäksi tunnetaan myös dihydraatti LiBr·2H2O.[1][3]
Litiumbromidia valmistetaan neutraloimalla litiumhydroksidin vesiliuosta tai vaihtoehtoisesti litiumoksidin tai litiumkarbonaatin suspensiota vetybromidilla. Toinen tapa on bromin ja litiumhydroksidin välinen reaktio, jossa muodostuu myös litiumhypobromiittia.[1][3]
- LiOH + HBr → LiBr + H2O
- Li2O + 2 HBr → 2 LiBr + H2O
- Li2CO3 + 2 HBr → 2 LiBr + H2O + CO2
Litiumbromidin 50–60-massaprosenttista vesiliuosta käytetään absorptiopumppuun perustuvissa viilennyslaitteissa. Litiumbromidin vesiliuos kykenee absorboimaan vettä. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää ilmanvaihtolaitteissa veden sitojana, litium-bromi-paristoissa, valokuvauskemikaalina ja lääketieteessä. Orgaanisessa synteesissä litiumbromidia voidaan käyttää muun muassa hapetus- ja hydroformylointireaktioiden ja deprotonointireaktioiden katalyyttinä.[4] [1][2][3]
Lähteet
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 251. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 09.02.2013
- ↑ a b c Ulrich Wietelmann & Richard J. Bauer: Lithium and Lithium Compounds Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 09.02.2013
- ↑ M. A. Laughton, D.F. Warne: Electrical Engineer's Reference Book, s. 22/17. Newnes, 2002. ISBN 9780080523545. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.02.2013). (englanniksi)
