Matolääke

Matolääke on mikä tahansa lääke, jota käytetään loismatojen häätämiseen. Ne tainnuttavat tai surmaavat madot vahingoittamatta niiden isäntänä toimivaa eläintä tai ihmistä.

Lääkkeitä

  • Bentsimidatsoli-johdannaiset (Suomessa tarvitaan ihmisten hoitamiseen erikoislupa)
    • Albendatsoli - tehoaa Strongyloides-matoihin, sukkulamatoihin, piiskamatoihin, heisimatoihin ja koukkumatoihin[1][2]
    • Mebendatsoli - tehoaa erilaisiin sukkulamatoihin[2]
    • Tiabendatsoli - tehoaa erilaisiin sukkulamatoihin
    • Fenbendatsoli - tehoaa erilaisiin loisiin
    • Triklabendatsoli - tehoaa maksamatoihin
    • Flubendatsoli - tehoaa useimpiin suolistoloisiin
  • Pyrviini - kihomatojen häätämiseen[3]
  • Piperatsiini - kihomatojen ja suolinkaisten häätämiseen[3]
  • Avermektiinit, mukaanlukien ivermektiini - tehoaa useimpiin suolistoloisiin ja sydänmatoihin, mutta ei laakamatoihin[2]
  • Dietyylikarbamatsiini - käytetään elefanttitaudin, jokisokeuden ja loiaasin hoitoon, ja eläimillä sydänmatojen häätämiseen
  • Pyranteeli - tehoaa useimpiin suolistossa loisiviin sukkulamatoihin, Suomessa käytössä vain eläinlääkkeenä[3]
  • Levamisoli - käytetään suolinkaisten ja koukkumatojen häätämiseen
  • Niklosamidi ja oksiklotsanidi - heisimatojen hävittämiseen[1]
  • Nitatsoksanidi - tehoaa suolinkaisiin sekä moniin alkueläimiin
  • Oksamnikiini - käytetään heisimatojen torjuntaan, mm. skistosomiaasin hoitoon
  • Pratsikvanteeli - käytetään heisimatojen, maksamatojen, tiehytmatojen ja halkiomatojen häätämiseen[1][2]
  • Oktadesipeptidit kuten emodepsidi - tehoavat moniin suolistomatoihin
  • Monepanteeli - tehoaa moniin sukkulamatoihin, myös niihin, joilla on vastustuskyky muita matolääkkeitä vastaan
  • Spiroindolit kuten derkvanteeli - tehoaa moniin sukkulamatoihin, myös niihin, joilla on vastustuskyky muita matolääkkeitä vastaan
  • Artemisiniini - tehoaa moniin loismatoihin; ensisijassa malarialääke

Lähteet

  1. ↑ a b c Heli Siikamäki, Hannu Kyrönseppä ja Sakari Jokiranta: Suoliston parasiitti-infektiot. Duodecim, 2002, 118. vsk, nro 12, s. 1235–1247. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.5.2023.
  2. ↑ a b c d Anu Kantele ja Heli Siikamäki: Loismadot Matkailijan terveysopas. 12.9.2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 4.5.2023.
  3. ↑ a b c Jouko Tuomisto: 60. Matolääkkeet ja ulkoloisten häätöön käytetyt lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 16.3.2019.