Memphis-ryhmä

Memphis-huonekaluja ja -muotoilua.
Postmodernismi
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Pääartikkelit

Postmoderni filosofia | Postmoderni taide | Postmodernismi (arkkitehtuuri) | Postmoderni kirjallisuus

Aiheet

Dekonstruktio | Kriittinen teoria | Memphis-ryhmä | Oulun koulu

Tekijät

Jean Baudrillard | Pierre Bourdieu | Rosi Braidotti | | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Paul Feyerabend | Michael Graves | Hans Hollein | Philip Johnson | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Jarmo Mäkilä | Reima Pietilä | Kimmo Sarje | Ettore Sottsass | James Stirling

Memphis tai Memphis Milano oli 1980-luvulla toiminut postmodernistinen muotoilijoiden ryhmä. Sen muotoilijat suosivat räikeitä värejä, eläviä kuvioita ja ekspressiivisiä muotoja. Ryhmä vaikutti graafiseen suunnitteluun, ravintolasuunnitteluun sekä tekstiili- ja sisustussuunnitteluun.[1]

Memphisin piirissä suunniteltiin uusia huonekaluja, valaisimia, tekstiileitä, keramiikkaa ja lasiesineitä. Ryhmä noudatti Italiassa 1960- ja 1970-luvuilla luotuja antidesignin periaatteita. Memphisiä edelsivät radikaalit italialaiset muotoiluryhmät, kuten Archizoon, Superstudio ja Studio Alchimia, jotka vastustivat kansainvälisen tyylin puhdasta funktionalismia.[2]

Ryhmän perustajahahmo oli aikaisemmin Olivettin muotoilijana toiminut Ettore Sottsass. Kokeneen suunnittelijan piiriin liittyi muotoilijoita eri puolilta maailmaa. Memphis syntyi keskustelun ja juopottelun sekaisen yön jälkeen, jolloin oli kuunneltu yhä uudelleen Bob Dylanin laulua Stuck Inside of Mobile (With the Memphis Blues Again).[1]

Ryhmä esiteltiin syyskuussa 1981 Milanon huonekalumessuilla, jossa se kiinnitti muotoilumaailman huomion. Uuden kansainvälisen tyylin tavoite oli vedota sekä hienostonaiseen että käyttää populistisempaa palettia. Memphis pyrki hauskuuteen sekä haastamaan ja jopa kieltämään perinteisen maun. Sen ainoa sääntö oli, että mitään sääntöjä ei ollut. Memphis otti vaikutteita pop-taiteesta, Las Vegasista, 1950-luvun campista ja art decosta.[3]

Memphis loi uuden kaupallisen käytännön, jossa ylitettiin käsityön ja teollisen valmistuksen rajat ja käytettiin uusia markkinointikeinoja. Italialaiset vaikutteet sekoittuivat muihin virtauksiin, kuten feminismin inspiroimaan Pattern & Decoration -tyyliin Yhdysvalloissa sekä brittiläisen ja amerikkalaisen käsityön avantgardeen.[4]

Ryhmä piti itseään muotivillityksenä, joka kaikkien muotien tavoin loppuisi pian. Vuonna 1988 Sottsass hajotti ryhmän.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c The Memphis Group Design Technology Department. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Jane Adlin: Design, 1975–present, Memphis and Postmodern Italian Design Heilbrunn Timeline of Art History. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  3. ↑ PJ Richardson: Memphis Design: This is the Way the '80's Started Portfolio, The Work of PJ Richardson. PJ Richardson. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Postmodernism: Style and Subversion 1970-1990, New International Style (ladattava tiedosto) (näyttelyn paneelien tekstit) Victoria & Albert Museum. Arkistoitu 30.12.2011. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Ryhmän virallinen kotisivu (italiaksi)(englanniksi)
  • Memphis muotoilua Metropolitan Museum of Artissa (englanniksi)
  • Memphis, Design Museum (englanniksi)
  • Alice Rawsthorn: Love it or loathe it, Memphis style with its color and kitsch is back The New York Times. 16.9.2007. The New York Times Company. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)