Nerio Bernardi
Nerio (Nerino) Bernardi (23. heinäkuuta 1889 Bologna – 12. tammikuuta 1971 Rooma) oli italialainen näyttelijä.
Bernardi opiskeli matematiikkaa, lääketiedettä ja musiikkia. 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa hän esitti pääosia muun muassa Mario Caserinin, Camillo De Rison ja Giuseppe Maria Vitin ohjaamissa melodraamoissa sekä kahdessa J. Gordon Edwardsin Italiassa kuvaamassa elokuvassa. Bernardi teki merkittävän uran teatterinäyttelijänä ja esiintyi 1930-alusta lähtien jälleen myös elokuvissa. Toisen maailmansodan aikana hän asui Espanjassa. Vuonna 1946 Bernardi palasi Italiaan jatkaen uraansa teatterissa ja elokuvissa. Vuosina 1952–1969 hän työskenteli myös opettajana Rooman teatteriakatemiassa.[1]
Elokuvia
- Nero, 1922
- Tempo massimo, 1934
- Voittamaton soturi, 1960
- Il conquistatore di Corinto, 1961
- Troijan urhot, 1961
- Ursuksen kosto, 1961
- Giulio Cesare, il conquistatore delle Gallie, 1962
- La leggenda di Enea, 1962
- Zorro ja kolme muskettisoturia, 1963
- Brenno, il nemico di Roma, 1963
- Ercole contro Moloch, 1963
- Sansone contro il Corsaro Nero, 1964
- Il leone di Tebe, 1964
- La vendetta dei gladiatori, 1964
- La montagna di luce, 1965
Lähteet
- ↑ Lancia, Enrico; Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano: gli attori. Vol. 1: A–L, s. 63. Roma: Gremese, 2003. ISBN 88-8440-213-1.
Aiheesta muualla
- Internet Movie Database: Nerio Bernardi (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
