Nikola Mandić
Nikola Mandić (15. tammikuuta 1869 Dolac, lähellä Travnikia, Osmanien valtakunta – 7. kesäkuuta 1945 Zagreb, Jugoslavia)[1] oli kroaattipoliitikko, joka toimi toisen maailmansodan aikana Itsenäisen Kroatian valtion pääministerinä vuosina 1943–1945.
Mandić syntyi Bosniassa. Hän hankki oikeustieteellisen koulutuksen Wienin yliopistossa ja toimi asianajajana Sarajevossa. Hän kuului aluksi kroaattinationalisti Ante Starčevićin perustamaan oikeuspuolueeseen. Mandić osallistui vuonna 1908 Bosnian kroaattien talonpoikaispuolueen perustamiseen. Hänet valittiin vuonna 1910 puolueen edustajaksi Bosnian maapäiville ja maapäivien puhemieheksi. Hän oli edustajana Jugoslavian perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa, mutta ei hyväksynyt Jugoslavian vuoden 1921 perustuslakia ja vetäytyi politiikasta.[1]
Mandić ei koskaan kuulunut äärinationalistiseen Ustaša-puolueeseen eikä osallistunut Kroatian valtion perustamiseen vuonna 1941. Ustaša-hallinnon johtaja Ante Pavelić nimitti kuitenkin iäkkään Mandićin pääministeriksi 2. syyskuuta 1943, mitä osa Ustašan johdosta vastusti. Lokakuussa 1944 Mandić yritti laajentaa hallituspohjaa kutsumalla myös Kroatian talonpoikaispuolueen edustajia ministereiksi. Koko valtion romahdettua sodan lopussa hän pakeni Zagrebista 6. toukokuuta 1945, mutta jäi pian brittien vangiksi. Hänet luovutettiin takaisin Jugoslaviaan, jossa kommunistihallinto tuomitsi hänet kuolemaan.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Wojciech Roszkowski & Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 1997. Routledge 2016. Google Books (englanniksi)
| ||||||||||
