Päivännoutokasvit

Päivännoutokasvit
Ruusukistus (Cistus albidus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Streptophyta
Kaari:	Versokasvit Embryophyta
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Euphyllophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi:	Rosidit
Lahko:	Malvales
Heimo:	Päivännoutokasvit Cistaceae Juss., nom. cons.
Synonyymit
Helianthemaceae G.Meyer
Katso myös
Päivännoutokasvit Wikispeciesissä Päivännoutokasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Päivännoutokasvit (Cistaceae) on pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Malvales-lahkossa. Heimon tunnettuja sukuja ovat kistukset (Cistus), päivänkilot (Fumana), pensasnoudot (Halimium), päivännoudot (Helianthemum), pikkunoudot (Lechea) ja noudokit (Tuberaria).^[1] Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yksi päivännoutokasveihin kuuluva laji: kultapäivännouto (Helianthemum nummularium), joka esiintyy yleisenä vain Ahvenanmaalla.

Tuntomerkit

Päivännoutokasvit ovat aromaattisia ruohoja tai pensaita, joilta juurikarvat puuttuvat. Karvat on rauhasmaisia, yksinkertaisia, kimpuiksi järjestyneitä tai tähtimäisiä. Lehtiasento on tavallisesti vastakkainen, joskus kierteinen. Lehdet ovat hammaslaitaisia, sulka- tai kourasuonisia, toisinaan korvakkeellisia; kannat ovat leveitä, jopa parittain yhteen kasvaneita. Verho- ja terälehdet ovat enemmän tai vähemmän kohdakkaisia. Verholehtiä on tavallisesti viisi, joista kaksi ulointa on muita pienempiä. Terälehdet ovat sulkeutuneina laskostuneita. Heteitä on tavallisesti paljon, joskus vain kolme, ja ne ovat usein kosketusherkkiä. Sikiäin on yhdislehtinen, kolmen tai 5–10 emilehden muodostama, ja siinä on tavallisesti laitaistukat. Vartalo on ontto, luotit pieniä tai pallomaisia ja/tai liuskaisia, nystypintaisia. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia suoria siemenaiheita. Siemenkuori on usein limautuva. Alkio on vaihtelevissa määrin voimakkaasti käyristynyt, pitkä, ja siinä on ohuet ja käyrät tai poimuttuneet sirkkalehdet sekä lyhyt ja tukeva sirkkajuuri.^[2]

Levinneisyys

Päivännoutokasvien levinneisyys käsittää Euraasian, Pohjois-Afrikan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan eteläosat. Välimeren alue on heimon monimuotoisuuskeskus. Päivännoutokasvit kasvavat avoimilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla hiekkaisella tai kalkkipitoisella kasvualustalla.^[2]

Luokittelu

Päivännoutokasvit, Sarcolaenaceae-heimo ja siipipuukasvit (Dipterocarpaceae) kuuluvat Malvales-lahkon evoluutiopuussa samaan kehityshaaraan eli kladiin, jota luonnehtivat sienijuuret, putkisolut (trakeidit), ellaghappo, erityskanavat, usein kahden ulomman verholehden erilaisuus muihin verholehtiin nähden, nivelettömät heteenpalhot, suorat siemenaiheet, siemenkuoren eksotegmen-kerroksen invaginaatio kalatsan alueella, siemenkuoren tulppamainen muodostuma, jossa on ydin ja rengasmainen annulus, sekä tärkkelyspitoinen endospermi.^[2]

Suvut

Päivännoutokasvien heimoon kuuluu kahdeksan sukua ja 175 lajia. Suurimmat suvut ovat päivännoudot (Helianthemum, 80–110 lajia), kultanoudot (Crocanthemum, 24 lajia) ja kistukset (Cistus, 18 lajia). Päivänkiloja (Fumana) on yhdeksän eurooppalaista lajia. Se on ainoa heimon suku, jonka kukissa on joutoheteitä.^[2]

Heimon suvut ovat:^[3]

Cistus L. – kistukset
Fumana (Dunal) Spach – päivänkilot
× Halimiocistus Janch. (risteymäsuku)
Halimium (Dunal) Spach – pensasnoudot
Helianthemum Mill. – päivännoudot
Hudsonia L.
Lechea L. – pikkunoudot
Tuberaria (Dunal) Spach. – noudokit

Kuvia

Crocanthemum bicknellii
Idänpäivänkilo (Fumana arabica)
Halimium atriplicifolium -pensasnoutolaji
Helianthemum almeriense -päivännoutolaji.
Hudsonia montana
Lechea intermedia -pikkunoutolaji
Täplänoudokki (Tuberaria guttata)
× Halimiocistus sahucii

Lähteet

Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Cistaceae
Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.