Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet Saksassa

Samansukupuolisia pareja kuvaava liikennevalo Münchenissä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat Saksassa hyvällä tasolla, vaikkakin maassa esiintyy jonkin verran vihapuhetta.[1] Edistystä on tapahtunut nopeaan tahtiin toisen maailmansodan jälkeen.

Historia

Homoseksuaalisuus kriminalisoitiin Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa vuonna 1532.[2]

Huhujen mukaan Preussin kuningas Fredrik Suuri oli homoseksuaali. Historijoitsija Johann Georg Zimmermann kirjoitti kuninkaan olevan tunnettu "kreikkalaisesta rakkausmieltymyksestään".[3] Fredrik myös tilasi useita patsaita, jotka kuvaavat Antinoosista sekä miesten välisiä suhteita.[4]

Napoleonin aikana homoseksuaalisuus laillistettiin, mikäli sen osalliset olivat aikuisia.[5]

Vuonna 1871 Saksan keisarikunta kriminalisoi ”luonnonvastaiset teot” ns. pykälä 175:n nojalla, joka langetti homoseksuaalisista teoista enimmillään kuuden kuukauden vankeustuomion. Nämä homoseksuaaliset teot eivät koskeneet naisten välisiä suhteita.[6]

Pykälää kritisoi äänekkäästi mm. saksalainen lääkäri ja seksologi Magnus Hirschfeld. Maailmansotien välisenä aikana gay-kulttuuri kukoisti erityisesti Berliinissä, josta löytyi paljon vähemmisöille suunnattuja kirjoja, teattereita ja yökerhoja.[1][7] Hitler näki homoseksuaalisuuden uhkana Saksan tulevaisuudelle, koska homoseksuaalit eivät voineet tuottaa uusia arjalaisia lapsia valtakunnalle. Ernst Röhmiä syytettiin virallisten tietojen mukaan homoseksuaalisuudesta pitkien puukkojen yönä. Kolmannen valtakunnan aikana pykälä 175 laajennettiin koskemaan myös naisten välisiä seksuaalisia suhteita ja Gestapo alko kerätä epäiltyjen nimiä niin sanotulle pinkille listalle. Keskitysleireille joutuneiden homoseksuaalien määrästä ei ole varmuutta ja se vaihtelee 5000 ja 15 000 välillä: monet pitivät seksuaalisuutensa salassa ja natsit tuhosivat suurimman osan leirien asiakirjoista ennen niiden hylkäämistä.[5][8]

Toisen maailmansodan jälkeen sekä Länsi- että Itä-Saksassa säilytettiin pykälä 175 jossain muodossa. Kaikki sateenkaariyhdistykset ja näitä myötäilevät julkaisut kiellettiin Itä-Saksassa kun taas Länsi-Saksassa ne sallittiin. Isä-Saksassa monet luterilaiset kirkot antoivat suojaa seksuaalivähemmistöille ja antoivat näiden käyttää tilojaan kiellettyjen järjestöjen kokoontumispaikkana.[5]. Pykälä 175 kumottiin virallisesti vuonna 1994.[6]

Nykyään

Kaikki Natsi-Saksan aikana homoseksuaalisuudesta tuomion saaneet saivat armahduksen vuonna 2002. Vuonna 2017 tämä laajennettiin myös niihin, jotka saivat tuomionsa sodan jälkeen. Näille henkilöille myönnettiin myös samana vuonna rahallisia korvauksia: 3000 euroa sekä 1500 euroa lisää jokaisesta vankilassa vietetystä vuodesta. Korvaukseen oikeutettuja on noin 5000.[9][10].

Samaa sukupuolta olevat parit ovat saaneet mennä naimisiin vuodesta 2017 lähtien.[11] Avioliitto-oikeuden puolesta äänestivät yksimielisesti sosiaalidemokraatit, vihreä ja vasemmisto. Kristillisdemokraattien 309 edustajasta 225 äänesti vastaan, 75 puolesta, 4 tyhjää. Lopullinen tulos oli 393–226.[12]

Vuoden 2019 alusta alkaen saksalaiset ovat voineet merkitä sukupuolekseen ”divers” eli jokin muu kuin mies tai nainen.[13]

Virstanpylväitä

Tapahtuma Laillisuus (vuosi) Lähde
Homoseksuaalisuus laillistettu kyllä (1994) [6]
Samaa sukupuolta olevien avioliitto kyllä (2017) [11]
Mahdollisuus asepalvelukseen kyllä [14]
Tasa-arvoinen suojaikäraja kyllä [14]
Avoimesti homoseksuaalien verenluovutus kyllä (2017, vuoden karanteenin jälkeen) [15]
Laki kieltää syrjimisen seksuaalisuuden perusteella kyllä (2017) [14]
Käännytysterapia kielletty kyllä (2020) [16]

Lähteet

  1. ↑ a b LGBTQI+ Germany: Pride And Being Queer In Germany | Meet the Germans 7.7.2021. DW Euromaxx. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Sexual Orientation and the Law (pdf) 2017. vanderbilt.edu. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
  3. ↑ History’s Greatest Gay General War Is Boring. 27.4.2015. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Atheist and gay, Frederick the Great was more radical than most leaders today The Spectator Australia. 3.10.2015. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Steakley, Jim: TIMELINE OF GERMAN LGBT HISTORY (pdf) gsafewi.org. Viitattu 26.10.2021. (saksaksi)
  6. ↑ a b c Germany's 'gay' Paragraph 175 abolished 25 years ago Deutsche Welle. 11.06.2019. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Between World Wars, Gay Culture Flourished In Berlin NPR.org. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  8. ↑ How the Nazi Regime's Pink Triangle Symbol Was Repurposed for LGBTQ Pride Time. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Germany anti-gay law: Plan to rehabilitate convicted men BBC News. 13.5.2016. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Germany to quash convictions of 50,000 gay men under Nazi-era law the Guardian. 22.6.2017. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b Tyskland legaliserade samkönade äktenskap - Merkel röstade emot förslaget svenska.yle.fi. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
  12. ↑ Deutscher Bundestag - Namentliche Abstimmungen Deutscher Bundestag. Viitattu 26.10.2021. (saksaksi)
  13. ↑ Darin Graham: Germans can now choose 'third gender' option on legal records euronews. 1.1.2019. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b c LGBT Rights in Germany Equaldex. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Blutspende: Homosexuelle Männer dürfen spenden - nach einem Jahr Enthaltsamkeit Der Spiegel. 7.8.2017. Viitattu 26.10.2021. (saksaksi)
  16. ↑ Germany bans gay 'conversion therapy' for minors Deutsche Welle. 08.05.2020. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet Saksassa Wikimedia Commonsissa