Sininen lootus

Sininen lootus
Le Lotus bleu
Alkuperäisteos
Kirjailija	Hergé
Kuvittaja	Hergé
Kansitaiteilija	Hergé
Kieli	ranska
Genre	sarjakuva
Julkaistu	1935–1936
Suomennos
Suomentaja	Jukka Kemppinen
Kustantaja	Otava
Julkaistu	1972
Sivumäärä	62
ISBN	951-1-01086-7
Sarja: Tintin seikkailut
Edeltävä	Faaraon sikarit
Seuraava	Särkynyt korva
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Sininen lootus (ransk. Le Lotus bleu) on alun perin vuonna 1934 Le Petit Vingtiemè -lehdessä julkaistu Tintti-sarjakuvatarina, jonka on piirtänyt belgialainen sarjakuvataiteilija Hergé. Se ilmestyi Le Petit Vingtiemèssa aikavälillä 9. elokuuta 1934 – 17. lokakuuta 1935, minkä jälkeen se julkaistiin 124-sivuisena, mustavalkoisena sarjakuvakirjana vuonna 1936.^[1] Vuonna 1946 tarinaa päivitettiin yhdessä monien muiden Tintti-sarjan tarinoiden kanssa. Tuolloin tarinan sivumäärä väheni 62:een, tarina väritettiin ja ensimmäiset neljä sivua piirrettiin kokonaan uudelleen.^[1] Teos on sarjan viides osa. Suomessa sarjakuva julkaistiin vuonna 1972 yhdentenätoista Suomessa julkaistuna Tintti-sarjakuvana.^[2]

Rawjapoutalahin maharadžan palatsissa oleskeleva Tintti saa vierailijan Shanghaista Kiinasta. Vierailija sanoo hänelle Mitsuhiraton, Shanghaissa asuvan japanilaisen liikemiehen nimen, mutta ennen kuin hän ehtii kertoa viestinsä loppuun, häntä ammutaan nuolella. Nuoli sisältää hulluksi tekevää Radjaidjah-myrkkyä. Tintti ja hänen kettuterrierinsä Milou matkustavat Shanghaihin tapaamaan Mitsuhiratoa, joka varoittaa, että maharadža on vaarassa ja Tintin pitäisi palata takaisin Intiaan. Kun Tintti yritetään murhata kahdesti, hän päättää palata Intiaan laivalla, jossa hänet kidnapataan ja viedään vieraaseen taloon. Vanha Wang Jen-Gie -niminen mies kertoo Tintin olevan huumekauppaa vastaan taistelevan Lohikäärmeen pojat -salaseuran päämajassa. Hän kertoo myös, että Mitsuhirato on Japanin agentti ja huumekauppias ja pyytää Tintiltä apua taistelussa tätä vastaan. Tintti suostuu ja lähtee vakoilemaan Mitsuhiratoa Sinisen lootuksen oopiumiluolaan. Seuratessaan Mitsuhiratoa salaa, hän näkee tämän räjäyttävän osan erästä rautatietä. Japanin hallitus käyttää iskua tekosyynään miehittääkseen osan Kiinaa.

Mitsuhirato vangitsee Tintin ja yrittää myrkyttää tämän Radjaidjahilla. Eräs Lohikäärmeen poikien jäsen on kuitenkin vaihtanut myrkyn vaarattomaan aineeseen ja Tintti pakenee vahingoittumattomana. Kun Mitsuhirato huomaa petoksen, hän pyytää Dawsonia, Shanghain kansainvälisen vyöhykkeen korruptoitunutta poliisipäällikköä, antamaan pidätysmääräyksen Tintistä. Samaan aikaan Tintti lähtee etsimään professori Fan Se-Yengiä pyytääkseen tätä kehittämään vastalääkkeen Radjaidjahille. Käy kuitenkin ilmi, että professori on kaapattu. Dawsonin poliisi pidättää Tintin ja luovuttaa tämän japanilaisille, jotka tuomitsevat hänet kuolemaan, mutta herra Wang pelastaa hänet.

Tintti lähtee etsimään Fan Se-Yengiä Hou Koun kylästä. Matkalla sinne hän pelastaa nuoren kiinalaisen orpopojan Tšang Tšong-Jenin tulvivasta joesta. He saapuvat yhdessä Hou Kouhun, jossa heitä odottaa Mitsuhiraton vakooja. He selviytyvät tämän tekemästä murhayrityksestä ja ymmärtävät, että koko matka oli pelkkä ansa eikä Fan Se-Yeng ole Hou Koussa. Dawsonin miehet, mukaan lukien Dupont ja Dupond, yrittävät pidättää Tintin ja Tšangin useita kertoja, mutta nämä onnistuvat palaamaan Shanghaihin. Kun Mitsuhirato kidnappaa herra Wangin, Tintti päättää kohdata hänet ja sallii vangittavan itsensä. Tintin ja Wangin ollessa vangittuina Sinisessä lootuksessa heille paljastuu, että Mitsuhiraton ja koko kansainvälisen huumausaineliigan kuolleeksi luultuna johtajana toimii elokuvatuottaja Roberto Rastapopoulos, jonka Tintti tapasi edellisessä seikkailussaan. Juuri kun Tintti ja Wang ovat joutumaisillaan surmatuiksi, Tšangin johtamat Lohikäärmeen pojat tulevat väliin ja vangitsevat Rastapopouloksen ja Mitsuhiraton, joista jälkimmäinen tekee myöhemmin harakirin. Professori Fan Se-Yeng vapautetaan Sinisen lootuksen tiloista, ja hän kehittää parannuskeinon radjaidjahille. Wang adoptoi Tšangin omaksi pojakseen.

Sinistä lootusta pidetään yleisesti käännekohtana Hergén tuotannossa. Michael Farrin mukaan se on ensimmäinen Tintti-sarjakuva, jossa on huolellisesti suunniteltu rakenne. Aikaisemmin Herge oli improvisoinut tarinaa viikko kerrallaan, ja Tintti oltiin pelastettu yhdestä pulasta vain, jotta hän voisi joutua uuteen, kunnes seikkailu oltiin kuljettu loppuun. Sinisessä lootuksessa Herge sen sijaan tiesi, minne oli menossa ja kuinka sinne pääsi.^[3]

Toinen merkittävä seikka oli eri maiden ja kansojen realistinen kuvaus. Aiemmin niistä oltiin annettu Tintissä hyvin stereotyyppinen kuva: bolševikit olivat kyynisen pahoja, afrikkalaiset takapajuisia ja taikauskoisia, amerikkalaiset kapitalisteja tai gangstereja ja intiaanit herkkäuskoisia ja naiiveja. Kun Hergen lukijat saivat tietää seuraavan seikkailun sijoittuvan Kiinaan, he pelkäsivät siitä tulevan entistä stereotyyppisempi. Eräs pappi, isä Gosset, kehotti Hergeä tutustumaan kiinalaisiin lähemmin, ja tämä suostui. Keväällä 1934 isä Gosset esitteli Hergelle Tšang Tšong-jenin, nuoren kiinalaisen kuvanveiston opiskelijan. He ystävystyivät saman tien. Tšang tutustutti Hergen Kiinan historiaan, maantieteeseen, kirjallisuuteen, kieleen ja filosofiaan. Herge luopui vanhoista ennakkoluuloistaan ja kiinnostui kiinalaisesta kulttuurista. Tšang myös auttoi Hergeä piirtämään kiinalaiset kirjaimet ja esineet mahdollisimman todenmukaisiksi. Tutustuminen Tšangiin oli Hergelle niin merkittävä asia, että hän nimesi Tintin kiinalaisen ystävän tämän mukaan.^[3]

• Reijo Valta: Suomennettu morsetus. Pois työpöydältä 24.11.2016.