Sukkanauhakäärmeet

Sukkanauhakäärmeet
Thamnophis elegans terrestris
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Lahko:	Suomumatelijat Squamata
Alalahko:	Käärmeet Serpentes
Heimo:	Tarhakäärmeet Colubridae
Suku:	Sukkanauhakäärmeet Thamnophis Fitzinger, 1843
Katso myös
Sukkanauhakäärmeet Wikispeciesissä   Sukkanauhakäärmeet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Sukkanauhakäärmeet (Thamnophis) on tarhakäärmeiden heimon suku, johon kuuluu tällä hetkellä^milloin? 35 eri lajia.

Nimensä sukkanauhakäärmeet ovat saaneet siitä, että useimmilla lajeilla on kolme juovaa, jotka ulottuvat takaraivosta häntään asti^selvennä. On myös lajeja ja luonnossa esiintyviä värimuotoja, joilla on vain yksi tai kaksi juovaa, tai ei juovia lainkaan. Sukkanauhakäärme kasvaa lajista ja sukupuolesta riippuen 45–160 senttimetriä pitkäksi. Ne voivat elää 15–20-vuotiaaksi, mutta elinikä vaihtelee sukupuolen ja lajin mukaan. Koiraiden elinikä on usein huomattavasti lyhyempi kuin naaraiden. Se ei ole kuristajakäärme, eikä sillä ole varsinaisia myrkkyhampaita, mutta sillä on Duvernoy'n rauhanen, joka toimittaa samaa tehtävää tarhakäärmeissä, kuin myrkkyrauhaset esimerkiksi kyissä. Sukkanauhakäärmeillä on myös yläleuassa kaksi suurentunutta hammasta kummallakin puolella, jotka eivät kuitenkaan sovellu myrkyn ruiskuttamiseen, johtuen siitä, etteivät ne ole ontot eikä niissä ole uraa, jota pitkin myrkky pääsisi saaliiseen. Sukkanauhakäärmeet ovat siis hyvin lievästi myrkyllisiä, mutta myrkky vaikuttaa tehoavan lähinnä sammakkoeläimiin ja käärmettä pidetään täysin harmittomana ihmiselle.

Sukkanauhakäärmeitä elää Pohjois- ja Keski-Amerikassa, Kanadasta Costa Ricaan. Niitä löytää usein pienten vesistöjen läheisyydestä, mutta useimmat lajit eivät ole akvaattisia^selvennä. Ne syövät luonnossa sammakkoeläimiä ja niiden toukkia, kalaa, matoja ja etanoita sekä jotkin lajit myös jyrsijöitä.^[1][2] Sukkanauhakäärmeet eivät syö hyönteisiä. Erikoistumattomuus lienee syynä siihen, että sukkanauhakäärmeet menestyvät niin monenlaisessa ympäristössä. Sukkanauhakäärmeiden ekologinen lokero muistuttaa pitkälti eurooppalaisen rantakäärmeen lokeroa, mutta tietyissä osissa Pohjois- ja Keski-Amerikkaa, tietyt lajit ovat täyttäneet Nerodia-suvun vesikäärmeiden muualla täyttämät lokerot.

Tiettävästi suurin sukkanauhakäärmeiden keskittymä sijaitsee Kanadan Manitobassa, jossa Narcissen käärmepesissä talvehtii (Thamnophis sirtalis parietalis) vuosittain 50 000–75 000 yksilöä.^[3][4]

Sukkanauhakäärme on suosittu lemmikkikäärme.^[5] Se on pienikokoinen, mutta hyvin aktiivinen päiväsaikaankin ja sietää jokseenkin hyvin käsittelyä.

Suomessa sammakkoeläimien pyydystäminen on kiellettyä, minkä johdosta sukkanauhakäärmeitä ruokitaan terraario-oloissa kalalla, madoilla ja hiirillä.^[6] Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa hyvin helposti terveysongelmia, sillä monet kalalajit (esimerkiksi särkikalat, silakka ja kultakalat) sisältävät tiaminaasi-entsyymiä, joka hajottaa hermoston toiminnan ja luuston kannalta tärkeää tiamiinia.

Sukkanauhakäärmeestä on jalostettu useita värimuotoja: Luonnossa yleisesti esiintyvien lisäksi esimerkiksi amelanistinen, erytristinen, anerytistinen, hypoerytristinen, snow, leukistinen, hypomelanistinen, melanistinen, flame ja monia muita.

Sukkanauhakäärmeisiin kuuluu 35 lajia:^[7]

• Thamnophis atratus
  • Thamnophis atratus atratus
  • Thamnophis atratus hydrophilus
  • Thamnophis atratus zaxanthus
• Thamnophis bogerti
• Thamnophis brachystoma
• Thamnophis butleri
• Thamnophis chrysocephalus
• Thamnophis conanti
• Thamnophis couchii
• Thamnophis cyrtopsis
  • Thamnophis cyrtopsis cyrtopsis
  • Thamnophis cyrtopsis ocellatus
  • Thamnophis cyrtopsis collaris
• Maasukkanauha (Thamnophis elegans)
  • Thamnophis elegans elegans
  • Thamnophis elegans vagrans
  • Thamnophis elegans hueyi
  • Thamnophis elegans terrestris
• Thamnophis eques
  • Thamnophis eques eques
  • Thamnophis eques carmenensis
  • Thamnophis eques cuitzeoensis
  • Thamnophis eques diluvialis
  • Thamnophis eques insperatus
  • Thamnophis eques megalops
  • Thamnophis eques obscurus
  • Thamnophis eques patzcuaroensis
  • Thamnophis eques scotti
  • Thamnophis eques virgatenuis
• Thamnophis errans
• Thamnophis exsul
• Thamnophis fulvus
• Isosukkanauhakäärme (Thamnophis gigas)
• Thamnophis godmani
• Thamnophis hammondii
• Thamnophis lineri
• Thamnophis marcianus
  • Thamnophis marcianus marcianus
  • Thamnophis marcianus praeocularis
• Thamnophis melanogaster
  • Thamnophis melanogaster canescens
  • Thamnophis melanogaster chihuahuaensis
  • Thamnophis melanogaster linearis
  • Thamnophis melanogaster melanogaster
• Thamnophis mendax
• Thamnophis nigronuchalis
• Thamnophis ordinoides
• Thamnophis postremus
• Lännensukkanauhakäärme (Thamnophis proximus)
  • Thamnophis proximus alpinus
  • Thamnophis proximus diabolicus
  • Thamnophis proximus orarius
  • Thamnophis proximus proximus
  • Thamnophis proximus rubrilineatus
  • Thamnophis proximus rutiloris
• Thamnophis pulchrilatus
• Tasankosukkanauhakäärme (Thamnophis radix)
• Thamnophis rossmani
• Thamnophis rufipunctatus
• Nauhakäärme eli idänsukkanauhakäärme (Thamnophis saurita)
  • Thamnophis saurita nitae
  • Thamnophis saurita sackenii
  • Thamnophis saurita saurita
  • Thamnophis saurita septentrionalis
• Thamnophis scalaris
• Thamnophis scaliger
• Sukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis)
  • Thamnophis sirtalis annectens
  • Thamnophis sirtalis concinnus
  • Thamnophis sirtalis dorsalis
  • Thamnophis sirtalis fitchi
  • Kalifornianpunakylkisukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis infernalis)
  • Thamnophis sirtalis lowei
  • Thamnophis sirtalis pallidulus
  • Punakylkisukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis parietalis)
  • Thamnophis sirtalis pickeringii
  • Thamnophis sirtalis semifasciatus
  • Sinijuovasukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis similis)
  • Idänsukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis sirtalis)
  • Sanfrancisconsukkanauhakäärme (Thamnophis sirtalis tetrataenia)
• Thamnophis sumichrasti
• Thamnophis unilabialis
• Thamnophis validus
  • Thamnophis validus celaeno
  • Thamnophis validus isabellae
  • Thamnophis validus thamnophisoides
  • Thamnophis validus validus

• Rossman, Ford, Seigel (1996) Garter Snakes - Evolution and Ecology. University of Oklahoma Press.
• Hallmen M. & Chlebowy J. (2001) Strumpfbandnattern. Natur-und-Tier-Verlag.
• Fry, Lumsden, Wüster, Wickramaratna, Hodgson, Kini (2003) Isolation of a Neurotoxin (a-colubritoxin) from a Nonvenomous Colubrid: Evidence for Early Origin of Venom in Snakes
• Fry, Wüster, Ramnjan, Jackson, Martelli, Kini (2003) Analysis of Colubroidea snake venoms by liquid chromatography with mass spectrometry: evolutionary and toxinological implications
• Lumsden, Fry, Kini, Hodgson (2004) In vitro neuromuscular activity of ‘colubrid’ venoms: clinical and evolutionary implications

• Thamnophis sirtalis (Arkistoitu – Internet Archive) Marika Rökmanin herppisivut
• Lemmikkini.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.thamnophis.eu/ (Arkistoitu – Internet Archive) saksalainen sivusto - paljon kuvia