Uusnoituus

Uuspakanoiden rituaali Englannin Aveburyssä beltanen aikaan.

Uusnoituus on nykyaikana harjoitettua noituutta.[1] Uuspakanuus ja erityisesti Britanniassa 1940-luvulla syntynyt wicca, uusnoituuden suosituin muoto, ovat kasvattaneet suosiotaan erityisesti 1960- ja 1970-lukujen kulttuuristen muutosten myötä.[2] 2000-luvulla nykynoituudesta on tullut suosittua muun muassa uushenkisyydestä kiinnostuneiden ja joidenkin feministien piirissä.[3]

Nykynoituudessa noituuteen liitettäviä menetelmiä voidaan käyttää psykologisesti eli vaikutetaan omaan ajatteluun ja tunteisiin. Menetelmiä ovat muun muassa rituaalit, meditaatio, amulettien käyttäminen ja tarot-korttien lukeminen.[3] Kaikki noidat eivät välttämättä usko yliluonnolliseen.[4]

Yhdysvalloissa uusnoituuden suosio on kasvanut nopeasti 2000-luvulla. Arviolta yli miljoona yhdysvaltalaista harjoittaa jotain noituuden muotoa. Niihin kuuluvat wicca, kansantaikuus ja muut new age- ja pakanaperinteet.[5]

Lähteet

  1. ↑ Grönroos, Marko: Uusnoituus nic.funet.fi. Huhtikuu 2001. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 5.7.2010.
  2. ↑ Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on? Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
  3. ↑ a b Mäntylä, Eveliina: Kuka pelkää nykynoitia? (tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.10.2023. Viitattu 5.2.2024.
  4. ↑ Pottier, Erica: Kirjaesittelyssä Kupariketun ja Heikki Sauren Noitakirja – Nykynoituutta ja totuuksia tarinoiden takaa Teologia.fi. 14.12.2022. Viitattu 24.2.2024.
  5. ↑ Pagliarulo, Antonio: Why paganism and witchcraft are making a comeback nbcnews.com. 30.10.2022. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on? Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
  • Kuparikettu: Nykynoidan käsikirja. Helsinki: Into, 2023. ISBN 978-952-393-165-7.
  • Kuparikettu & Saure, Heikki: Noitakirja. Nykynoidat ja noitien historiaa. Helsinki: Into, 2021. ISBN 978-952-351-651-9.
  • Virolainen, Merja: Samanismin ja noituuden käsikirja. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0265-3.

Aiheesta muualla

  • Wicca ja noituus. Thuleian tupa.
  • Nissilä, Hanna-Leena: Manala Maaemon kohtu: nyky-Suomen noita-akat. Kaltio, kesäkuu 2005.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.